Hetken mietteitä

Usein oon huomannut miettiväni, että miks se on niin vaikeeta. Vois syödä salaattia ja käydä ihan vaan kävelemässä ulkona. Toisaalta salaatti alkais varmaan aika nopeesti tökkimään. Kävely tuolla vesisateessa ei varmaan kans hirveesti innostais omaa oloa. No sit vois tietysti käydä salilla. Mähän maksan siitä edelleen ~30e kuukaudessa. No, ei sinne voi lähteä jos ei osaa syödä oikein. Ei siitä oo hyötyä jos kotona mättää sen mäkkärin Big macin naamaansa. Sitäpaitsi eihän mulla ole edes aikaa salille. Tai tehdä mitään terveysruokia. Saatikka sitten aikaa syödä tasaisin väliajoin.
-Paljon löytyy siis tekosyitä kaiken tekemättä jättämiseen.

Pääsin vaa'alle. Ei miellyttänyt silmää se lukema sitten ollenkaan. 81,3kg.

Sehän on enemmän kuin silloin helmikuussa, kun aloitin tänne kirjoittamaan. Se on enemmän kuin olen koskaan painanut, jos raskausaikaa ei lasketa. Nyt oon tän joulun ajan vetänyt jouluruokaa ähkyyn asti. Toivoen et nää on ne vikat hetket jolloin syön näinkin epäterveellisesti. Jääkaapissa odottaa kanaa ja jauhelihaa sekä paljon kasviksia. Haluan tosiaan alkaa tehdä töitä mun unelmakropan eteen. Haluan alkaa tehdä töitä mun hyvinvoinnin eteen. Mä haluan ens kesänä juosta mun lasten kanssa. Mä haluan ens kesänä käyttää bikineitä. Paljon mä haluan, mut sen eteen on tehtävä paljon töitä.

Minne minä katosin?

Moikka! Pitkästä aikaa tosiaan. En todellakaan päässyt elokuussa tavoitteeseeni, päinvastoin. Kiloja on tullut huomattavasti lisää, vaikka en ole vaa'alle uskaltautunut sitten toukokuun. Näytän lihavemmalta, kuin kaksi vuotta sitten, vaikka olinkin raskaana. Jännä, että poikaystäväni pelkää minun olevan taas raskaana :'D no okei, ei se ole mitenkään hauskaa, aika huolestuttavaa näyttää raskaana olevalta, vaikka tätä en ole.

Salilla en ole käynyt enää toukokuun jälkeen, lenkille en ole edes kuvitellut lähteväni. Olen syönyt noin kerran päivässä.. jotain pikaruokaa. Tällä hetkellä haluaisin vaan nukkua, en jaksa tehdä enää mitään. Mulla on jatkuvasti huono-olo, heikottaa, huimaa ja oon jatkuvasti kiukkunen. 

Tällä viikolla tajusin miten kamalalta näytän. Musta (ja kavereista) otettiin kokovartalokuva. Hetken katoin kuvaa pieni kyynel silmäkulmassa. "Olenko mä oikeesti noin vitun iso ryhävalas?" Taisi olla eka selkee ajatus mun päässä. Miten ihmeessä mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Oon potenu pientä ahdistusta siitä asti kun näin sen kuvan. Mua ällöttää ajatus itsestäni. Mua oksettaa mun oma kroppa. Toivon todella et tää oli mulle se motivaatiopiikki. Nyt mä haluan, nyt mä teen.