New year, new me

Mä en oo oikeestaan koskaan uskonut uuden vuoden lupauksiin, enkä tehnyt niitä tänäkään vuonna. Oon huomannut sen etteivät ne toimi, kuin korkeintaan sen ensimmäisen viikon. Tietenkin on poikkeuksia, mutta mä en kuulu näihin. Koin siis varmemmaksi jättää lupaukset muille ja (yrittää) suunnitella omaa elämäntaparemonttia.

Suunnittelin aluksi, että tammikuun käyn vain jumpassa ja lenkeillä, saisi taas sellaisen pehmeän alun. Suunnitelmat vaan tarvii laittaa uudelleen, kun mulla olikin odotettua enemmän työvuoroja ja koulussa alkaa ens viikon maanantain työssäoppiminen. Toivottavasti saan edes johonkin väliin sovitettua liikuntaa ja nukkumista. Onneksi työssäoppiminen on vain 9 viikon mittainen, väliaikainen juttu, joten sen jälkeen mulla on taas aikaa keskittyä omiin juttuihin vähän enemmän. Eniten mua jännittää syömiset tän työssäoppimisen aikana, se kun ei yleensä ole hirveän säännöllistä ollut muutenkaan ja vähemmän säännöllistä näiden työssäoppimisten aikana. No, sen näkee sitten miten kaikki menee!

Hetken mietteitä

Usein oon huomannut miettiväni, että miks se on niin vaikeeta. Vois syödä salaattia ja käydä ihan vaan kävelemässä ulkona. Toisaalta salaatti alkais varmaan aika nopeesti tökkimään. Kävely tuolla vesisateessa ei varmaan kans hirveesti innostais omaa oloa. No sit vois tietysti käydä salilla. Mähän maksan siitä edelleen ~30e kuukaudessa. No, ei sinne voi lähteä jos ei osaa syödä oikein. Ei siitä oo hyötyä jos kotona mättää sen mäkkärin Big macin naamaansa. Sitäpaitsi eihän mulla ole edes aikaa salille. Tai tehdä mitään terveysruokia. Saatikka sitten aikaa syödä tasaisin väliajoin.
-Paljon löytyy siis tekosyitä kaiken tekemättä jättämiseen.

Pääsin vaa'alle. Ei miellyttänyt silmää se lukema sitten ollenkaan. 81,3kg.

Sehän on enemmän kuin silloin helmikuussa, kun aloitin tänne kirjoittamaan. Se on enemmän kuin olen koskaan painanut, jos raskausaikaa ei lasketa. Nyt oon tän joulun ajan vetänyt jouluruokaa ähkyyn asti. Toivoen et nää on ne vikat hetket jolloin syön näinkin epäterveellisesti. Jääkaapissa odottaa kanaa ja jauhelihaa sekä paljon kasviksia. Haluan tosiaan alkaa tehdä töitä mun unelmakropan eteen. Haluan alkaa tehdä töitä mun hyvinvoinnin eteen. Mä haluan ens kesänä juosta mun lasten kanssa. Mä haluan ens kesänä käyttää bikineitä. Paljon mä haluan, mut sen eteen on tehtävä paljon töitä.

Minne minä katosin?

Moikka! Pitkästä aikaa tosiaan. En todellakaan päässyt elokuussa tavoitteeseeni, päinvastoin. Kiloja on tullut huomattavasti lisää, vaikka en ole vaa'alle uskaltautunut sitten toukokuun. Näytän lihavemmalta, kuin kaksi vuotta sitten, vaikka olinkin raskaana. Jännä, että poikaystäväni pelkää minun olevan taas raskaana :'D no okei, ei se ole mitenkään hauskaa, aika huolestuttavaa näyttää raskaana olevalta, vaikka tätä en ole.

Salilla en ole käynyt enää toukokuun jälkeen, lenkille en ole edes kuvitellut lähteväni. Olen syönyt noin kerran päivässä.. jotain pikaruokaa. Tällä hetkellä haluaisin vaan nukkua, en jaksa tehdä enää mitään. Mulla on jatkuvasti huono-olo, heikottaa, huimaa ja oon jatkuvasti kiukkunen. 

Tällä viikolla tajusin miten kamalalta näytän. Musta (ja kavereista) otettiin kokovartalokuva. Hetken katoin kuvaa pieni kyynel silmäkulmassa. "Olenko mä oikeesti noin vitun iso ryhävalas?" Taisi olla eka selkee ajatus mun päässä. Miten ihmeessä mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Oon potenu pientä ahdistusta siitä asti kun näin sen kuvan. Mua ällöttää ajatus itsestäni. Mua oksettaa mun oma kroppa. Toivon todella et tää oli mulle se motivaatiopiikki. Nyt mä haluan, nyt mä teen.

Sekava?

Kirjoittelusta on nyt ollut vähän pidempi tauko. Johtunee siitä, että flunssa vei voimat enkä uskaltanut salille. Viime viikolla työt vei aikaa. Mutta suurimpana syynä toimi tuo flunssa.

Ton flunssan aikana olin täysin veto pois ja ruoka ei maistunut mitenkähän. Saatoin syödä kerran päivässä yhden leivän ja senkin väkisin vääntäen. Nyt vasta on pikkuhiljaa alkanut ruokakin maistumaan.

Tänään pääsin vihdoin ja viimein salille. Polvi alkoi taas kapinoimaan vastaan. Ärsyttävää. Aloitin tänään syömään magnesiumia jos se vaikka vähän helpottaisi. Ei musta taida ikinä urheilijaa tulla, tuntuu että koko ajan on jotain vaivaa jossain päin kehoa. Edes treenistä ei jäänyt niin hyvä fiilis mitä aikaisemmin. Ehkä se johtui polvesta, kun ei pysynyt taaskaan kunnolla tekemään kaikkia liikkeitä.

Tarvis taas saada otettua niskasta kiinni, mutta tuntuu turhan kaukaiselta tällä hetkellä ruokavalio ja liikunta. Kuvittelin että ois hirveen helppoa noudattaa molempia, mutta mun motivaatio on taas lakastu maton alle. Ehkä se siitä alkaa rullamaan taas jossain kohtaa.

Kamalaa kun tuntuu sekavalta tää teksti. Ei silti mulla on aika sekava fiilis tällä hetkellä. Omalla tavalla väsynyt, mutta kuitenkin pirteä. Outo. No, kirjoittelen taas paremmalla ajalla :)

Joko taas?

Kyllä ois pitänyt arvata, että kipeeksi on pakko tulla. En ymmärrä, miksi oon näin useesti kipeenä. Kurkkukipu, pääkipu ja nenä vuotaa. Vetämätön olo. Kuumetta ei vielä ole (koputtaa puuta), mutta sellanen olo ettei sekään kaukana ole. Harmikseni mun on pakko raahautua kouluun tällä viikolla, ettei jää matikankurssi suorittamatta. Olisin kyllä mielelläni lepäillyt tän alkuviikon, koska ensi viikolla pitäisi aloittaa työt. Salille ei siis ole mitään asiaa ennen kuin tää flussa on selätetty. Toisaalta ei harmita mitenkään suuresti, koska päällimmäisenä päässä pyörii vain töiden aloittaminen. Olisi aika noloa soittaa heti ekana työpäivänä ettei pääsekään tulemaan. Toisaalta harmittaa, koska tiedän että joudun aloittamaan salilla käymisen taas "alusta". 

Näillä jatketaan taas.

Treeniä ja kipua

Moikka! Keskiviikkona kävin salilla ja siitä ei taaskaan tullut yhtään mitään. Porukkaa ei ollut paljon, mutta laitteiden varailijoita ja haaveilijoita senkin edestä. Muutamat liikkeet sain tehtyä ja odottelin siinä sitten puolisen tuntia, että oisin päässyt tekemään yhtä hemmetin liikettä, mutta eräs tyttönen siinä vietti aikaansa puolituntia. Olisin toki voinut kysyä, että meneekö hänellä vielä kauankin, mutta mulla oli niin tyhmä olo, kun olin seisoskellut puolituntia paikallani niin päätin vain poistua paikalta. Jäi kökkö maku suuhun. Ja itseasiassa sama tyttönen oli edelleen siinä laitteessa kun lähdin pois, eli hän oli siinä yli puolituntia.

Tänään päätin käydä tekemässä treenin eilisen huonon fiiliksen takia ja ihme kyllä mulla pamahti polvi kesken kaiken. Koita siinä nyt sitten tehdä askelkyykkyä ja kyykkyjä, kun polvi pettää alta. Väkisin yritin saada askelkyykyt tehtyä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Mulla on siis aiemminkin ollut tän saman polven kanssa ongelmia, milloin se on ottanut nokkiinsa portaissa tai ratsastaessa. Ikinä ennen ei kyllä näin pahasti ole mennyt. Kerta se ensimmäinenkin. Nyt vaan toivotaan että se lähtisi jälleen kerran itsestään paranemaan.

Ruokailut ovat menneet suhteellisen hyvin, mitä nyt muutamaa lipsahdusta ja ruokailuaikojen venymistä lukuunottamatta. Huomenna vielä treenit niin saa viikonlopun lepuutta polvea.

Postaus ideoita?

On ollut hirveen positiivista huomata, että on jaksanut nyt muutamana päivänä panostaa omaan ruokailuun ja syönyt säännöllisesti sekä terveellisesti. Voin melkein väittää, että se johtuu tuosta Akin ja Ritan Kesäkuntoon valmennuksesta. Siitä on lähtenyt se oma kipinä jonka avulla on saanut itse tietynlaista puhtia keskittyä omiin ruokailuihin. Yleensä tähän mennessä on tottunut vain hoitamaan lasten ruokailut ja jättänyt itsensä siitä pois.

Olo on ollut paljon energisempi ja jaksaa taas tehdä asioita ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Salille on taas kauhee hinku, mutta huomenna vasta. Eilen päätin käydä treenaamassa kun perjantain treenit jäi välistä, koska kahvittelut erään kaverin kanssa vähän venähti.

Olisi kiva kirjoitella vähän jotain erillaisempia postauksia. Onko jollain jotain toiveita mistä voisi kirjoitella? :)