Eniten ärsyttää kaikki

En kyllä tiedä mikä nyt vaivaa, alkaako menkat vai vaihdevuodet vai onko mun hormonitoiminnassa joku vika tai jotain sinnepäin. Tiistaina oli vielä todella hyvä fiilis ja kaikki oli kivaa, mutta keskiviikkona räjähti. Mulla siis vaan yksinkertaisesti naksu päässä! Päätin keskiviikkona kokeilla onneani ja mennä salille vähän aikaisemmin. Joskus seitsemän aikaan lähdin kävelemään salille ja fiilis oli ihan hyvä. Päätin haastaa itseni ja kroppani tekemään töitä, että saisin vanhasta salirytmistä kiinni. Astuin salille ja "eteisessä" vielä ajattelin, että "Jes, nyt kuulostaa kolinat ja paukkeet niin pieniltä, että ei varmasti oo paljon porukkaa!" No kävellessäni pukukoppiin tajusin salin olevan AIVAN TÄYNNÄ. Kaikki laitteet ja suurin osa vapaista painoista oli varattuna. No ei mitään, päätin ottaa ihan rauhassa ja vähän hidastella pukukopissa. Aikani siinä sitten vaihdoin vaatteita, etsin sopivaa treenimusiikkia, kävin varmuuden vuoksi vessassa, laitoin hiukset nutturalle ja täyttelin vesipulloni. Eipä siinä kauaa mennyt ja siirryin salin puolelle. Ei. Tuntui että porukka oli vaan lisääntynyt. Menin lämmittelemään crosstraineriin ja pälyilin ympärilleni. Sali täynnä laihoja tyttöjä ja lihaksikkaita miehiä. Joku pihtasi kahta tankoa itsellään ja selasi puhelinta, joku istuskeli jalkaprässillä odottaen vuoroaan taljalle, joku teki smithissä kaikki mahdolliset ja mahdottomat liikkeet, joku vain seisoi nurkassa ja kyttäsi kaikkia muita. Joku katsoi minua halveksuen. Kymmenisen minuuttia lämmiteltyäni pääsin suoraan tekemäänsä ylätaljaa, joku kuitenkin oli koko sen ajan vieressäni kärkkymässä milloin siirryn. Sain sarjat tehtyä ja olin siirtymässä seuraavaan laitteeseen, mutta eipä niitä ollut vapaana. Yhtäkään. Kaverille pidettiin paikkaa ja pidettiin 5min taukoja sarjojen välillä. Päätin siirtyä syrjemmälle tekemään askelkyykkyjä ja suunnittelin meneväni jumppaamaan heti kun jumppasali vapautuu. Jumppasalissa kaksi tyttöä otti toisistaan kuvia, eivätkä jumpanneet. Mulla siis ikävä kyllä oli suora näkyvyys jumppasalin skriinille ja siellä ei pyörinyt viiteentoistaminuuttiin mitään. Sain tehtyä askelkyykyt ja vatsalihakset kun tytöt vihdoin poistuivat salista, tietenkin kytäten minua päästä varpaisiin. Pääsin jumppaamaan, mutta kun olin kerennyt 10min jumpata joku mies pamahtaa jumppasaliin varoittamatta ja alkaa ottamaan itsestään kuvia skriinillä näkyvän ohjaajan kanssa? Aikansa kuvia ottaneena hän lähtee pois, mutta tulee viiden minuutin päästä uudelleen ja pyytää minua ottamaan hänestä ja skriinistä kuvan. Vähän olin huulipyöreenä, että mulla on tässä jumppa vähän kesken!

Ärsytykseni vain siis kasvoi paikassa, jossa olen tottunut hävittämään kaiken suuresta vitutuksesta pieneen kiukkuun. Tiedän kyllä että sali ei todellakaan ole yksin minun ja kaikki ne muutkin ihmiset ovat sinne tulleet treenaamaan. Kai silti mullakin on oikeus olla joskus kiukkunen ja ärsyyntyä tälläisistä asioista? Toki olisin näin jälkeenpäin ajateltuna voinut jättää "muiden asioihin puuttumisen" ja odotella kiltisti vaikka sitten sen 15 minuuttia, että pääsen niihin laitteisiin, mutta mikä järki siinäkin olisi ollut? Ne samat ihmiset siellä teki juttujaan vielä senkin jälkeen kun olin jumppani lopettanut.

Hitto että tuli pitkä teksti! Oli pakko päästä purkamaan ärsytykseni. Kiitos ja hyvää yötä!

Pikaiset kuulumiset

Noniin tässä on siis ollut nyt kaksi viikkoa taukoa salista. Tulin siis kuitenkin kipeäksi ja toinen viikko meni lähinnä lasten kanssa kotona, kun oli taas vähän pidemmät lomat koulusta. Viime sunnuntaina lähdin salille jumppaamaan ja voi elämä, kun ei vaan jaksanut! 5 kilon painot tuntu ihan mahdottomilta nostaa ja muutenkin ei vaan jaksanut. Huomasi mitä saa aikaan kahden viikon löhöily ja roskaruoka. Ihan kamala olo tuli.

Maanantaina menin salille ihan normaalisti ja heitin jalkaprässiin 70 kiloa, niin ei vaan noussut ylös! Siis ihan kamalaa miettiä miten kahdessa viikossa pystyy menemään kehityksessä näin alas. Jouduin siis tyyliin nyt tekemään 40 kilolla ja silti tuntu kamalalta. No eiköhän tässä vielä samoihin kilomääriin päästä. Varmaan päässyt painokin nousemaan näillä roskaruoka määrillä. No se selviää ensi viikolla. Saatetaan siis olla aikataulusta jäljessä, mutta suunta on kai vaan ylöspäin.

Tuntuu että kaikki nää postaukset alkaa olemaan samanlaisia. Pitäis keksiä jotain muita ideoita mistä vois postailla. Tämäkin nyt oli vaan todella nopeasti kirjoitettu, mutta nyt juuri ei ole aikaa tehdä tämän kummallisempaa postausta. Kirjoittelen taas paremmalla ajalla!

Me, Myself and I

Moikka! Olen 21 vuotias kahden lapsen äiti ja yhden isomman tyttöystävä. Molemmat lapsemme ovat poikia, nuorempi on reilu yksivuotias ja vanhempi hieman reilu neljävuotias. Opiskelen tällä hetkellä hotelli-, ravintola- ja catering alaa ja näillä näkymin valmistun joulukuussa.

Harrastan tällä hetkellä salilla käynnin lisäksi myös ratsastusta. Ratsastusta olen harrastanut noin kahdeksan vuotta.
Elämäni pyörii siis tällähetkellä lapsiperheen arjessa, koulunkäynnissä ja salilla treenaillessa sekä ratsastaessa. Välillä itsekin miettii miten mun aika riittää näihin harrastuksiin, mutta mulla on erittäin hyvä tukiverkosto ja ihana miesystävä joiden ansiosta tämäkin mamma saa omaa aikaa.

Vähän taustatietoja.. ennen ensimmäistä raskauttani painoni huiteli 52-54kg eli ihan normaalipainossa. Olen siis 160cm pitkä tai pätkä miten sen haluaa ajatella. Raskauden ainana mulle kertyi kiloja kiitettävät 20kg ja synnytyksen jälkeen paino jäi junnaamaan 67-74 kiloon. Siinä samassa pisteessä junnattiin reilut kaksi vuotta, kunnes löysin salilla käymisen ihanuuden. Silloin painoin tuon 74kg ja sain alle 3 kuukaudessa painoni tippumaan 10kg! Ei mitään hajua miksi se tippui noin roimasti, mä vaan päätin että nyt lähtee. Paino oli siis kivat 64kg. Kunnes aloin olemaan hirveän väsynyt ja pahoinvoiva. Siinä kohtaa oli pakko pissiä tikkuun ja siihenhän pärähti kaksi viivaa. Koko raskaus meni suurinpiirtein oksentaessa tai muuten vaan erittäin huonovointisena. Salilla en pystynyt käymään ollenkaan ja paino nousi reilut 30kg. Siinä olin vatta pystyssä melkein satakiloisena. Noh synnytyksen jälkeen paino tippui kyllä 76 kiloon parhaimmillaan. Olin kuitenkin turhan laiska aloittamaan uudelleen salilla käymistä ja ruoka maistui vähän liikaakin. Paino kipusi siis nopeasti 80kg ja jossain vaiheessa myös yli tämän. Päätin alkaa yrittää syödä säännöllisesti ja vähemmän ja paino jämähti tohon kahdeksaankymmeneen kiloon. Nyt ollaan sitten tässä.

Tämän ihmeempiä en tähän keksinyt kirjoitettavaksi, mutta ehkä tää selventää vähän enemmän kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee :)

Otsikko

Hellurei! Viimeviikon sali treenit sujuivat hyvin ja itseasiassa viime viikolla jokaisen salitreenin jälkeen kävin tekemässä vielä puolen tunnin jumpan siihen päälle. Kroppa otti vähän nokkiinsa näin hienosti sanottuna ja päätin pitää tällä viikolla kevyemmän viikon.

Käyn siis salilla normaalisti maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina, mutta jumpat jätän kokonaan välistä ja teen ohjelman kevyemmillä painoilla. Tässä kohtaa on siis hyvä keskittyä tohon ruokavalioon ja säännöllisesti syömiseen. Itseasiassa tämä kevyt viikko tuli todella sopivaan kohtaan, koska tuntuu että se flunssa hiipii taas tänneppäin. Nenä vuotaa ja on vähän hassu olo. Olisi ilmeisesti vaan pitänyt jatkaa sen kevyttoppatakin pitämistä eikä siirtyä vielä kevyempään kevättakkiin! Jännä miten sitä kuvittelee että ulkona on jo kesä vaikka asteita on juuri ja juuri 5 ja tuuli vie siitä mukanaan vielä 3 astetta pois.

Treenailun lisäksi mun pitäis tällä viikolla käydä tekemässä pari puolen tunnin lenkkiä ns. palauttavana liikuntana. Saa nähdä jääkö treenit ja lenkit välistä oman olon takia. Tuntuu muutenkin että turvottaa taas ihan älyttömästi ja että paino olis nousu suunnassa. Vaa'alle kun ei ole tällä hetkellä mitään asiaa niin en sitä voi tarkistaa.

Mulla on tuo itseni esittely postaus tuolla odottelemassa julkaisua. Luultavasti siis senkin julkaisen tässä lähipäivinä. Tässä muutaman viikon aikana oon miettinyt myös suuresti että uskallanko julkaista tänne blogin puolelle omasta kropastani kuvia? Ajatus omasta kropasta netissä kaikkien nähtävillä ja saatavilla ei ihan hirveästi houkuta. Asiaan luultavasti vaikuttaa myös mun oma suhtautuminen kroppaani. Häpeä. Häpeän kroppaani niin paljon tällä hetkellä että sen kuvaavimen omaan käyttöönkin tuntuu kamalalta. Ehkä pääsen näistäkin ajatuksista vielä jonain päivänä eroon. Sitä odotellessa.

Hyvä treeni, parempi mieli

Eilen illalla päätin käydä siellä kahvakuulassa ja no sain oikean käteni jotenkin riuhtaistua ja se särki koko viime yön. Aamullakin hiukan, mutta päivän mittaan kipu katosi. Nyt se on taas hieman kipeä, mutta ei mitenkään pahasti. Oli hyvä treeni, hiki virtasi ja jäi tunne että on jotain tehnytkin.

Tänään päivällä kävin salilla tekemässä normi treenin ja siihen päälle vielä kiinteytys jumpan. Hitsi että sekin oli tehokas! Sai hien kunnolla pintaan ja lihakset huutamaan. Käsi myös ilmoitti eilisestä, mutta en antanut sen häiritä. Toki himmasin hieman vauhtia ettei kipu olisi pahentunut. Huomasin myös että jotkut ihmiset salilla ilmeisesti paheksuivat jos tämmönen pullukka hikoilee. Oli katseet vaan sen oloisia että mitä tuokin täällä hikoilemassa käy. En silti antanut katseiden lannistaa vaan olin ylpeä omaan suoritukseeni.

Tänään oon yrittänyt netistä katsella uusia treenivaatteita ja kenkiä itselle. Hinnat on vaan aika korkeella ja huomaan usein ajattelevani että en halua ostaa vielä vaatteita koska kuitenkin tässä yritetään laihtua. Mieli tekisi ostaa ainakin koon pienempiä vaatteita mutta toisaalta ajattelee että ei siinä oo mitään järkeä jättää niitä kaappiin odottamaan. Hirveen ristiriitasta ajatusta.

Tajusin myös että en oo esitellyt täällä vielä kunnolla itteeni! Sen teen toivottavasti seuraavassa postauksessa :)

Tän päivän saldoa. Kyllä kelpaa hymyillä :)

Toki istumista on tullut liikaa mutta osaksi voin syyttää koulua kun siellä nyt joutuu istumaan.

Fitness is like Marriage

Jätin kuitenkin torstain kahvakuulat välistä ja menin perjantaina treenaamaan normaalisti. Perjantaina kokeilin nostaa painot vielä lopuissakin laitteissa ja yllätykseksi jaksoin aika hyvin isommilla painoilla. Viimeiset toistot sai vääntää väkisin, mutta ei se mitään. Hieman on tänään ollut paikat jumissa, mutta muute on ollut erittäin hyvä fiilis. Tarvis varmaan opetella venyttelemään niin säästyis tämmösiltä jumeilta.

Tänään oli se niinkin tärkeä päivä kuin vaakapäivä. Eilen illalla tosiaan hieman jännitti ajatus jos vaaka näyttääkin plussaa eikä miinusta. Kaikki ne herkut joita olin suuhuni ahtanut vilahtivat mielessä. Aamulla herätessäni kävin ensin vessassa ja menin takaisin sänkyyn makaamaan. En halunnut vaa'alle. En halunnut nähdä painoni olevan yli 80. Vartin pyörittyäni sängyssä päätin kavuta vaa'alle ja olin valmis moittimaan itseäni kaikesta roskasta mitä olen kurkustani alas laittanut. Vaaka näytti kuitenkin 77,8kg eli -2,2kg ihmettelen suuresti miten tää on ees mahdollista. Ja ajatus siitä mitä se vaaka vois oikeesti näyttää jos olisin pysyny siinä säännöllisessä syömisessä ja oikeesti kerran viikossa herkuttelussa. Inho omaa mieltä kohtaan ja toisaalta suru. Toisaalta erittäin iloinen että tässäkin ajassa on tapahtunut edes pieni muutos. Nyt vaan on aika ottaa oikeasti itseään niskasta kiinni ja päättää mitä haluaa. Ei se paino ikuisuuksiin putoa tällä tavalla. Ensi viikolla saatan olla jo 300g painavempi. Silloin vaaka näyttäisi jo 78kg. Siitä parin viikon päästä olenkin jo samassa lähtöpisteessä kuin kuukausi sitten. Ei se jojoilu hirveästi tässä kohtaa motivaatiota nostaisi. 

Huomenna taidan kuitenkin suunnata sinne kahvakuulaan kun kerran mieli sinne tekee. Onhan tässä jo tää päivä levätty ihan tarpeeksi mun mielestä. 

Maaliskuun yhteenveto

Nyt siis vietetään jo huhtikuun ensimmäistä päivää. Aika kuluu vaan yllättävän nopeasti. 

Tavoitteena mullahan oli että syön säännöllisesti 3-4 tunnin välein. No miten sen nyt ottaa. Joinakin päivinä oon saanut pidettyä syömiset näinkin säännöllisinä kun taas toisina päivinä mun ruokavälit on lipsuneet viidesta seitsemään tuntiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna sen oikeastaan tajuaa, että tuohan on ihan älyttömän pitkä aika. Ei se mitään, tässä on aikaa saada tämä sujumaan.

Tavoitelistalta löytyi myös tuo terveellinen ruoka. Suurimmaksi osaksi päiväni ateriat ovat kyllä koostuneet terveellisestä lautasannoksesta, kun taas joitakin kertoja on myös tullut vedettyä sitä kaupan eines kuralätkä pizzaa, toisena taas hese mättöä ja yhtenä vähän sipsiä. En ala valehtelemaan edes tänne blogin puolelle miten oon onnistunu muuttamaan mun jokaisen elämämäntavan kertaheitolla. Eihän se nyt vaan yksinkertaisuudessaan ole niin helppoa. Omat ruokailutottumukset kun ovat olleen sitä, että saatoin syödä kaksi kertaa päivässä ja toinen näistä aterioista oli joko heseä tai mäkkäriä. Kuitenkin olen positiivisesti yllättynyt, että oon jaksanu joka toinen tai kolmas päivä tehdä itselleni niitä terveellisiä eväitä valmiiksi seuraaviksi päiviksi, ettei ole saanut tehtyä itselle niitä tekosyitä miksi ei jaksaisi tehdä itselle ruokaa.

Lupasin olla armollinen ja annoin itselleni herkutteluluvan kerran viikkoon. Kyllä meillä on ollut herkkupäiviä, mistä ollaan sovittu. Välillä niitä on ollut kaksi. Joinakin päivinä olen ikävä kyllä "antanut luvan" itselleni syödä sen suklaapatukan.

Salille olen raahautunut 3-4 kertaa viikossa paitsi mun flunssailu viikon aikana jäi treenit tekemättä, mikä pitäisi olla ihan ymmärrettävää. Ja se yksi pirun perjantai joka jäi oman väsymyksen takia pois! Muuten olen todella tyytyväinen että sinne olen jaksanut mennä ja osaan nauttia siellä olosta. Lenkkeilyt sen sijaan on jäänyt koko maaliskuun ajalta pois. Ei sinne vaan ole tullut lähdettyä enää iltaisin.

Vettä juon kyllä enemmän kuin aikaisemmin. On välillä niitäkin päiviä kun vettä tulee juotua vain neljä lasillista, mutta parempi sekin on kuin 0-2 mitä oli ennen maaliskuuta. Kokonaisuudessaan vedenjuonti on siis parempaan päin!


Tätä tekstiä hetken katseltuani löysin enemmän epäonnistumista kuin niitä onnistumisen tunteita hertättäviä asioita. Näin jälkeenpäin harmittaa miksi onkaan antanut itselleen näin löysät ohjat ja antanut otteen lipsua kerta toisensa jälkeen. Antaa itselleen luvan keksiä tekosyitä ja ajattelee ettei kaikki voi muuttua kerralla. No ei voikaan, mutta kyllä edes yhden asian olis pitänyt kuukaudessa saada muutettua? Aloitin joo salilla käymisen parempi sekin on kuin helmikuun sohvalla löhöily. Tavoitteista täyttyi siis 1 ja ½ jos näin voi sanoa. Hieman ottaa päähän. Huhtikuulle ei varmaan tarvitse sen suurempia tavoitteita laittaa, kun niitä jäi nyt maaliskuulta hyvä määrä tavoiteltavaksi.