Fitness is like Marriage

Jätin kuitenkin torstain kahvakuulat välistä ja menin perjantaina treenaamaan normaalisti. Perjantaina kokeilin nostaa painot vielä lopuissakin laitteissa ja yllätykseksi jaksoin aika hyvin isommilla painoilla. Viimeiset toistot sai vääntää väkisin, mutta ei se mitään. Hieman on tänään ollut paikat jumissa, mutta muute on ollut erittäin hyvä fiilis. Tarvis varmaan opetella venyttelemään niin säästyis tämmösiltä jumeilta.

Tänään oli se niinkin tärkeä päivä kuin vaakapäivä. Eilen illalla tosiaan hieman jännitti ajatus jos vaaka näyttääkin plussaa eikä miinusta. Kaikki ne herkut joita olin suuhuni ahtanut vilahtivat mielessä. Aamulla herätessäni kävin ensin vessassa ja menin takaisin sänkyyn makaamaan. En halunnut vaa'alle. En halunnut nähdä painoni olevan yli 80. Vartin pyörittyäni sängyssä päätin kavuta vaa'alle ja olin valmis moittimaan itseäni kaikesta roskasta mitä olen kurkustani alas laittanut. Vaaka näytti kuitenkin 77,8kg eli -2,2kg ihmettelen suuresti miten tää on ees mahdollista. Ja ajatus siitä mitä se vaaka vois oikeesti näyttää jos olisin pysyny siinä säännöllisessä syömisessä ja oikeesti kerran viikossa herkuttelussa. Inho omaa mieltä kohtaan ja toisaalta suru. Toisaalta erittäin iloinen että tässäkin ajassa on tapahtunut edes pieni muutos. Nyt vaan on aika ottaa oikeasti itseään niskasta kiinni ja päättää mitä haluaa. Ei se paino ikuisuuksiin putoa tällä tavalla. Ensi viikolla saatan olla jo 300g painavempi. Silloin vaaka näyttäisi jo 78kg. Siitä parin viikon päästä olenkin jo samassa lähtöpisteessä kuin kuukausi sitten. Ei se jojoilu hirveästi tässä kohtaa motivaatiota nostaisi. 

Huomenna taidan kuitenkin suunnata sinne kahvakuulaan kun kerran mieli sinne tekee. Onhan tässä jo tää päivä levätty ihan tarpeeksi mun mielestä.