Hetken mietteitä

Usein oon huomannut miettiväni, että miks se on niin vaikeeta. Vois syödä salaattia ja käydä ihan vaan kävelemässä ulkona. Toisaalta salaatti alkais varmaan aika nopeesti tökkimään. Kävely tuolla vesisateessa ei varmaan kans hirveesti innostais omaa oloa. No sit vois tietysti käydä salilla. Mähän maksan siitä edelleen ~30e kuukaudessa. No, ei sinne voi lähteä jos ei osaa syödä oikein. Ei siitä oo hyötyä jos kotona mättää sen mäkkärin Big macin naamaansa. Sitäpaitsi eihän mulla ole edes aikaa salille. Tai tehdä mitään terveysruokia. Saatikka sitten aikaa syödä tasaisin väliajoin.
-Paljon löytyy siis tekosyitä kaiken tekemättä jättämiseen.

Pääsin vaa'alle. Ei miellyttänyt silmää se lukema sitten ollenkaan. 81,3kg.

Sehän on enemmän kuin silloin helmikuussa, kun aloitin tänne kirjoittamaan. Se on enemmän kuin olen koskaan painanut, jos raskausaikaa ei lasketa. Nyt oon tän joulun ajan vetänyt jouluruokaa ähkyyn asti. Toivoen et nää on ne vikat hetket jolloin syön näinkin epäterveellisesti. Jääkaapissa odottaa kanaa ja jauhelihaa sekä paljon kasviksia. Haluan tosiaan alkaa tehdä töitä mun unelmakropan eteen. Haluan alkaa tehdä töitä mun hyvinvoinnin eteen. Mä haluan ens kesänä juosta mun lasten kanssa. Mä haluan ens kesänä käyttää bikineitä. Paljon mä haluan, mut sen eteen on tehtävä paljon töitä.

Minne minä katosin?

Moikka! Pitkästä aikaa tosiaan. En todellakaan päässyt elokuussa tavoitteeseeni, päinvastoin. Kiloja on tullut huomattavasti lisää, vaikka en ole vaa'alle uskaltautunut sitten toukokuun. Näytän lihavemmalta, kuin kaksi vuotta sitten, vaikka olinkin raskaana. Jännä, että poikaystäväni pelkää minun olevan taas raskaana :'D no okei, ei se ole mitenkään hauskaa, aika huolestuttavaa näyttää raskaana olevalta, vaikka tätä en ole.

Salilla en ole käynyt enää toukokuun jälkeen, lenkille en ole edes kuvitellut lähteväni. Olen syönyt noin kerran päivässä.. jotain pikaruokaa. Tällä hetkellä haluaisin vaan nukkua, en jaksa tehdä enää mitään. Mulla on jatkuvasti huono-olo, heikottaa, huimaa ja oon jatkuvasti kiukkunen. 

Tällä viikolla tajusin miten kamalalta näytän. Musta (ja kavereista) otettiin kokovartalokuva. Hetken katoin kuvaa pieni kyynel silmäkulmassa. "Olenko mä oikeesti noin vitun iso ryhävalas?" Taisi olla eka selkee ajatus mun päässä. Miten ihmeessä mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Oon potenu pientä ahdistusta siitä asti kun näin sen kuvan. Mua ällöttää ajatus itsestäni. Mua oksettaa mun oma kroppa. Toivon todella et tää oli mulle se motivaatiopiikki. Nyt mä haluan, nyt mä teen.

Sekava?

Kirjoittelusta on nyt ollut vähän pidempi tauko. Johtunee siitä, että flunssa vei voimat enkä uskaltanut salille. Viime viikolla työt vei aikaa. Mutta suurimpana syynä toimi tuo flunssa.

Ton flunssan aikana olin täysin veto pois ja ruoka ei maistunut mitenkähän. Saatoin syödä kerran päivässä yhden leivän ja senkin väkisin vääntäen. Nyt vasta on pikkuhiljaa alkanut ruokakin maistumaan.

Tänään pääsin vihdoin ja viimein salille. Polvi alkoi taas kapinoimaan vastaan. Ärsyttävää. Aloitin tänään syömään magnesiumia jos se vaikka vähän helpottaisi. Ei musta taida ikinä urheilijaa tulla, tuntuu että koko ajan on jotain vaivaa jossain päin kehoa. Edes treenistä ei jäänyt niin hyvä fiilis mitä aikaisemmin. Ehkä se johtui polvesta, kun ei pysynyt taaskaan kunnolla tekemään kaikkia liikkeitä.

Tarvis taas saada otettua niskasta kiinni, mutta tuntuu turhan kaukaiselta tällä hetkellä ruokavalio ja liikunta. Kuvittelin että ois hirveen helppoa noudattaa molempia, mutta mun motivaatio on taas lakastu maton alle. Ehkä se siitä alkaa rullamaan taas jossain kohtaa.

Kamalaa kun tuntuu sekavalta tää teksti. Ei silti mulla on aika sekava fiilis tällä hetkellä. Omalla tavalla väsynyt, mutta kuitenkin pirteä. Outo. No, kirjoittelen taas paremmalla ajalla :)

Joko taas?

Kyllä ois pitänyt arvata, että kipeeksi on pakko tulla. En ymmärrä, miksi oon näin useesti kipeenä. Kurkkukipu, pääkipu ja nenä vuotaa. Vetämätön olo. Kuumetta ei vielä ole (koputtaa puuta), mutta sellanen olo ettei sekään kaukana ole. Harmikseni mun on pakko raahautua kouluun tällä viikolla, ettei jää matikankurssi suorittamatta. Olisin kyllä mielelläni lepäillyt tän alkuviikon, koska ensi viikolla pitäisi aloittaa työt. Salille ei siis ole mitään asiaa ennen kuin tää flussa on selätetty. Toisaalta ei harmita mitenkään suuresti, koska päällimmäisenä päässä pyörii vain töiden aloittaminen. Olisi aika noloa soittaa heti ekana työpäivänä ettei pääsekään tulemaan. Toisaalta harmittaa, koska tiedän että joudun aloittamaan salilla käymisen taas "alusta". 

Näillä jatketaan taas.

Treeniä ja kipua

Moikka! Keskiviikkona kävin salilla ja siitä ei taaskaan tullut yhtään mitään. Porukkaa ei ollut paljon, mutta laitteiden varailijoita ja haaveilijoita senkin edestä. Muutamat liikkeet sain tehtyä ja odottelin siinä sitten puolisen tuntia, että oisin päässyt tekemään yhtä hemmetin liikettä, mutta eräs tyttönen siinä vietti aikaansa puolituntia. Olisin toki voinut kysyä, että meneekö hänellä vielä kauankin, mutta mulla oli niin tyhmä olo, kun olin seisoskellut puolituntia paikallani niin päätin vain poistua paikalta. Jäi kökkö maku suuhun. Ja itseasiassa sama tyttönen oli edelleen siinä laitteessa kun lähdin pois, eli hän oli siinä yli puolituntia.

Tänään päätin käydä tekemässä treenin eilisen huonon fiiliksen takia ja ihme kyllä mulla pamahti polvi kesken kaiken. Koita siinä nyt sitten tehdä askelkyykkyä ja kyykkyjä, kun polvi pettää alta. Väkisin yritin saada askelkyykyt tehtyä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Mulla on siis aiemminkin ollut tän saman polven kanssa ongelmia, milloin se on ottanut nokkiinsa portaissa tai ratsastaessa. Ikinä ennen ei kyllä näin pahasti ole mennyt. Kerta se ensimmäinenkin. Nyt vaan toivotaan että se lähtisi jälleen kerran itsestään paranemaan.

Ruokailut ovat menneet suhteellisen hyvin, mitä nyt muutamaa lipsahdusta ja ruokailuaikojen venymistä lukuunottamatta. Huomenna vielä treenit niin saa viikonlopun lepuutta polvea.

Postaus ideoita?

On ollut hirveen positiivista huomata, että on jaksanut nyt muutamana päivänä panostaa omaan ruokailuun ja syönyt säännöllisesti sekä terveellisesti. Voin melkein väittää, että se johtuu tuosta Akin ja Ritan Kesäkuntoon valmennuksesta. Siitä on lähtenyt se oma kipinä jonka avulla on saanut itse tietynlaista puhtia keskittyä omiin ruokailuihin. Yleensä tähän mennessä on tottunut vain hoitamaan lasten ruokailut ja jättänyt itsensä siitä pois.

Olo on ollut paljon energisempi ja jaksaa taas tehdä asioita ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Salille on taas kauhee hinku, mutta huomenna vasta. Eilen päätin käydä treenaamassa kun perjantain treenit jäi välistä, koska kahvittelut erään kaverin kanssa vähän venähti.

Olisi kiva kirjoitella vähän jotain erillaisempia postauksia. Onko jollain jotain toiveita mistä voisi kirjoitella? :)

Huhtikuun yhteenveto

Treenipäiviä taisi huhtikuulle siunaantua huimat 4 ihan maksimissaan. No en kyllä oikeasti laskenut, mutta ei niitä tosiaan montaa ollut. Kaksi viikkoa taisi mennä pelkkää hese, mäkki tai pizzeria ruokaa syödessä. Taisin mä kerran subiakin syödä. Olo on sen mukainen. Vaa'alle uskaltauduin 2.5 ja paino näytti muistaakseni 78,4 eli +0,5kg. En mä voi kuvitella olevani elokuussa kymmenenkiloa kevyempi jos mun ruokailut näyttää tältä ja en edes jaksa liikkua. En voi kuvitella laihtuvani jos syön mitä huvittaa ja liikun 3 kertaa viikossa tunnin verran. Ei se vaan toimi niin.

Oon toisaalta epäonnistunut niin monta kertaa, ettei se oikeastaan edes yllätä että taas kävi näin. Mä oon niin monesti sortunut syömään jotain aivan muuta kuin pitäisi, koska mun ajatus on ollut tähän asti "Onnistun täydellisesti tai en ollenkaan" oon laittanut kerran suuhuni juuston palan niin ajatus on ollut samantien "Tää meni nyt jo päin veetä, niin saan syödä koko loppupäivän mitä huvittaa". Ei. Mun kuuluis pikemminkin ajatella ettei pienet lipsahdukset tuhoa monen kuukauden projektia. Tarvis yrittää olla armollinen. Tarvis oppia ajattelemaan eritavalla. Oon ollut turhan hätänen heittäessäni hanskat heti tiskiin. Mäkin oon kuitenkin vain ihminen. Ihmisille sattuu repsahduksia ja ne on ihan fine.

Näin ollen ollaan aikataulusta jäljessä ainakin 2,5 kiloa. Saattaa siis olla ettei elokuun -10kg tavote tule täyttymään. Aika näyttää. Toivon todella löytäväni motivaation tähän touhuun, elokuussa on nimittäin eräs tilaisuus minne haluan laittaa mekon päälleni! Ja sitä en yli 70 kiloisena suostu tekemään, joten siihen tähdätään että mekko saataisiin päälle.

Dieetti?

Tänään sain vihdoin ja viimein aikaiseksi lähteä salille. Mulla jäi niin huono maku viime kertaisesta salireissusta, et ei oo aikaisemmin ollut kiinnostusta edes katsoa salille päin. Onneksi menin. Sali oli aivan tyhjä kun sinne pääsin ja alkulämmittelyn aikana sinne saapui vain yksi mun lisäksi. Eihän mulla ois tänään edes ollut salipäivä, mut jotenkin tuli se fiilis et pakko päästä. Jaksoin jopa yllättävän hyvin vähän suuremmilla painoilla, eikä edes tuntunut pahalta! Toki asiaan varmasti vaikutti myös se, että söin tän päivän aikana kuten kuuluukin. Oli siis energiat kohdillaan!

Harmikseni sain taas todeta, että mun proteiini juomani maistui aivan kamalalta ja siitä tuli huono olo. Tää on jo siis neljäs minkä olen tilannut ja ne kaikki on maistunut ihan äklömakeilta. Kai mun täytyy kokeilla seuraavaks maustamatonta tai vaihtaa jauheet banaaneihin. Harmi sinänsä.

Vaikka oon aiemmin täällä blogin puolellakin puhunut etten aloita mitään diettiä, niin sorruin kuitenkin aloittamaan Akin ja Ritan "kesäkuntoon" valmennuksen. En kuitenkaan oo kerennyt sitä vielä kunnolla aloittamaan, mutta pienin askelin oon sitä lähtenyt noudattamaan. Huomenna tai viimeistään ensi viikolla olis tarkoitus käydä hakemassa vielä viimeiset ainekset mitä multa siitä vielä puuttuu ja aloittaa sen valmennuksen ruokavalio niin kuin ohjeissa määrätään. Alkoi vaan itsestä tuntua etten pääse eteenpäin ruokavalioni kanssa, joten päätin lähteä kokeilemaan josko se onnistuisi paremmin tälläisen valmennuksen kautta, missä on tarkka määrätty ruokavalio. Toivon todellakin että mun mielenkiinto pysyy siinä hommassa tai mun rahat on mennyt täysin hukkaan.

Seuraavaksi kirjoittelen huhtikuun yhteenvedon, vaikka siinä nyt ei kyllä ole mitään positiivista kirjoitettavaa.

Eniten ärsyttää kaikki

En kyllä tiedä mikä nyt vaivaa, alkaako menkat vai vaihdevuodet vai onko mun hormonitoiminnassa joku vika tai jotain sinnepäin. Tiistaina oli vielä todella hyvä fiilis ja kaikki oli kivaa, mutta keskiviikkona räjähti. Mulla siis vaan yksinkertaisesti naksu päässä! Päätin keskiviikkona kokeilla onneani ja mennä salille vähän aikaisemmin. Joskus seitsemän aikaan lähdin kävelemään salille ja fiilis oli ihan hyvä. Päätin haastaa itseni ja kroppani tekemään töitä, että saisin vanhasta salirytmistä kiinni. Astuin salille ja "eteisessä" vielä ajattelin, että "Jes, nyt kuulostaa kolinat ja paukkeet niin pieniltä, että ei varmasti oo paljon porukkaa!" No kävellessäni pukukoppiin tajusin salin olevan AIVAN TÄYNNÄ. Kaikki laitteet ja suurin osa vapaista painoista oli varattuna. No ei mitään, päätin ottaa ihan rauhassa ja vähän hidastella pukukopissa. Aikani siinä sitten vaihdoin vaatteita, etsin sopivaa treenimusiikkia, kävin varmuuden vuoksi vessassa, laitoin hiukset nutturalle ja täyttelin vesipulloni. Eipä siinä kauaa mennyt ja siirryin salin puolelle. Ei. Tuntui että porukka oli vaan lisääntynyt. Menin lämmittelemään crosstraineriin ja pälyilin ympärilleni. Sali täynnä laihoja tyttöjä ja lihaksikkaita miehiä. Joku pihtasi kahta tankoa itsellään ja selasi puhelinta, joku istuskeli jalkaprässillä odottaen vuoroaan taljalle, joku teki smithissä kaikki mahdolliset ja mahdottomat liikkeet, joku vain seisoi nurkassa ja kyttäsi kaikkia muita. Joku katsoi minua halveksuen. Kymmenisen minuuttia lämmiteltyäni pääsin suoraan tekemäänsä ylätaljaa, joku kuitenkin oli koko sen ajan vieressäni kärkkymässä milloin siirryn. Sain sarjat tehtyä ja olin siirtymässä seuraavaan laitteeseen, mutta eipä niitä ollut vapaana. Yhtäkään. Kaverille pidettiin paikkaa ja pidettiin 5min taukoja sarjojen välillä. Päätin siirtyä syrjemmälle tekemään askelkyykkyjä ja suunnittelin meneväni jumppaamaan heti kun jumppasali vapautuu. Jumppasalissa kaksi tyttöä otti toisistaan kuvia, eivätkä jumpanneet. Mulla siis ikävä kyllä oli suora näkyvyys jumppasalin skriinille ja siellä ei pyörinyt viiteentoistaminuuttiin mitään. Sain tehtyä askelkyykyt ja vatsalihakset kun tytöt vihdoin poistuivat salista, tietenkin kytäten minua päästä varpaisiin. Pääsin jumppaamaan, mutta kun olin kerennyt 10min jumpata joku mies pamahtaa jumppasaliin varoittamatta ja alkaa ottamaan itsestään kuvia skriinillä näkyvän ohjaajan kanssa? Aikansa kuvia ottaneena hän lähtee pois, mutta tulee viiden minuutin päästä uudelleen ja pyytää minua ottamaan hänestä ja skriinistä kuvan. Vähän olin huulipyöreenä, että mulla on tässä jumppa vähän kesken!

Ärsytykseni vain siis kasvoi paikassa, jossa olen tottunut hävittämään kaiken suuresta vitutuksesta pieneen kiukkuun. Tiedän kyllä että sali ei todellakaan ole yksin minun ja kaikki ne muutkin ihmiset ovat sinne tulleet treenaamaan. Kai silti mullakin on oikeus olla joskus kiukkunen ja ärsyyntyä tälläisistä asioista? Toki olisin näin jälkeenpäin ajateltuna voinut jättää "muiden asioihin puuttumisen" ja odotella kiltisti vaikka sitten sen 15 minuuttia, että pääsen niihin laitteisiin, mutta mikä järki siinäkin olisi ollut? Ne samat ihmiset siellä teki juttujaan vielä senkin jälkeen kun olin jumppani lopettanut.

Hitto että tuli pitkä teksti! Oli pakko päästä purkamaan ärsytykseni. Kiitos ja hyvää yötä!

Pikaiset kuulumiset

Noniin tässä on siis ollut nyt kaksi viikkoa taukoa salista. Tulin siis kuitenkin kipeäksi ja toinen viikko meni lähinnä lasten kanssa kotona, kun oli taas vähän pidemmät lomat koulusta. Viime sunnuntaina lähdin salille jumppaamaan ja voi elämä, kun ei vaan jaksanut! 5 kilon painot tuntu ihan mahdottomilta nostaa ja muutenkin ei vaan jaksanut. Huomasi mitä saa aikaan kahden viikon löhöily ja roskaruoka. Ihan kamala olo tuli.

Maanantaina menin salille ihan normaalisti ja heitin jalkaprässiin 70 kiloa, niin ei vaan noussut ylös! Siis ihan kamalaa miettiä miten kahdessa viikossa pystyy menemään kehityksessä näin alas. Jouduin siis tyyliin nyt tekemään 40 kilolla ja silti tuntu kamalalta. No eiköhän tässä vielä samoihin kilomääriin päästä. Varmaan päässyt painokin nousemaan näillä roskaruoka määrillä. No se selviää ensi viikolla. Saatetaan siis olla aikataulusta jäljessä, mutta suunta on kai vaan ylöspäin.

Tuntuu että kaikki nää postaukset alkaa olemaan samanlaisia. Pitäis keksiä jotain muita ideoita mistä vois postailla. Tämäkin nyt oli vaan todella nopeasti kirjoitettu, mutta nyt juuri ei ole aikaa tehdä tämän kummallisempaa postausta. Kirjoittelen taas paremmalla ajalla!

Me, Myself and I

Moikka! Olen 21 vuotias kahden lapsen äiti ja yhden isomman tyttöystävä. Molemmat lapsemme ovat poikia, nuorempi on reilu yksivuotias ja vanhempi hieman reilu neljävuotias. Opiskelen tällä hetkellä hotelli-, ravintola- ja catering alaa ja näillä näkymin valmistun joulukuussa.

Harrastan tällä hetkellä salilla käynnin lisäksi myös ratsastusta. Ratsastusta olen harrastanut noin kahdeksan vuotta.
Elämäni pyörii siis tällähetkellä lapsiperheen arjessa, koulunkäynnissä ja salilla treenaillessa sekä ratsastaessa. Välillä itsekin miettii miten mun aika riittää näihin harrastuksiin, mutta mulla on erittäin hyvä tukiverkosto ja ihana miesystävä joiden ansiosta tämäkin mamma saa omaa aikaa.

Vähän taustatietoja.. ennen ensimmäistä raskauttani painoni huiteli 52-54kg eli ihan normaalipainossa. Olen siis 160cm pitkä tai pätkä miten sen haluaa ajatella. Raskauden ainana mulle kertyi kiloja kiitettävät 20kg ja synnytyksen jälkeen paino jäi junnaamaan 67-74 kiloon. Siinä samassa pisteessä junnattiin reilut kaksi vuotta, kunnes löysin salilla käymisen ihanuuden. Silloin painoin tuon 74kg ja sain alle 3 kuukaudessa painoni tippumaan 10kg! Ei mitään hajua miksi se tippui noin roimasti, mä vaan päätin että nyt lähtee. Paino oli siis kivat 64kg. Kunnes aloin olemaan hirveän väsynyt ja pahoinvoiva. Siinä kohtaa oli pakko pissiä tikkuun ja siihenhän pärähti kaksi viivaa. Koko raskaus meni suurinpiirtein oksentaessa tai muuten vaan erittäin huonovointisena. Salilla en pystynyt käymään ollenkaan ja paino nousi reilut 30kg. Siinä olin vatta pystyssä melkein satakiloisena. Noh synnytyksen jälkeen paino tippui kyllä 76 kiloon parhaimmillaan. Olin kuitenkin turhan laiska aloittamaan uudelleen salilla käymistä ja ruoka maistui vähän liikaakin. Paino kipusi siis nopeasti 80kg ja jossain vaiheessa myös yli tämän. Päätin alkaa yrittää syödä säännöllisesti ja vähemmän ja paino jämähti tohon kahdeksaankymmeneen kiloon. Nyt ollaan sitten tässä.

Tämän ihmeempiä en tähän keksinyt kirjoitettavaksi, mutta ehkä tää selventää vähän enemmän kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee :)

Otsikko

Hellurei! Viimeviikon sali treenit sujuivat hyvin ja itseasiassa viime viikolla jokaisen salitreenin jälkeen kävin tekemässä vielä puolen tunnin jumpan siihen päälle. Kroppa otti vähän nokkiinsa näin hienosti sanottuna ja päätin pitää tällä viikolla kevyemmän viikon.

Käyn siis salilla normaalisti maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina, mutta jumpat jätän kokonaan välistä ja teen ohjelman kevyemmillä painoilla. Tässä kohtaa on siis hyvä keskittyä tohon ruokavalioon ja säännöllisesti syömiseen. Itseasiassa tämä kevyt viikko tuli todella sopivaan kohtaan, koska tuntuu että se flunssa hiipii taas tänneppäin. Nenä vuotaa ja on vähän hassu olo. Olisi ilmeisesti vaan pitänyt jatkaa sen kevyttoppatakin pitämistä eikä siirtyä vielä kevyempään kevättakkiin! Jännä miten sitä kuvittelee että ulkona on jo kesä vaikka asteita on juuri ja juuri 5 ja tuuli vie siitä mukanaan vielä 3 astetta pois.

Treenailun lisäksi mun pitäis tällä viikolla käydä tekemässä pari puolen tunnin lenkkiä ns. palauttavana liikuntana. Saa nähdä jääkö treenit ja lenkit välistä oman olon takia. Tuntuu muutenkin että turvottaa taas ihan älyttömästi ja että paino olis nousu suunnassa. Vaa'alle kun ei ole tällä hetkellä mitään asiaa niin en sitä voi tarkistaa.

Mulla on tuo itseni esittely postaus tuolla odottelemassa julkaisua. Luultavasti siis senkin julkaisen tässä lähipäivinä. Tässä muutaman viikon aikana oon miettinyt myös suuresti että uskallanko julkaista tänne blogin puolelle omasta kropastani kuvia? Ajatus omasta kropasta netissä kaikkien nähtävillä ja saatavilla ei ihan hirveästi houkuta. Asiaan luultavasti vaikuttaa myös mun oma suhtautuminen kroppaani. Häpeä. Häpeän kroppaani niin paljon tällä hetkellä että sen kuvaavimen omaan käyttöönkin tuntuu kamalalta. Ehkä pääsen näistäkin ajatuksista vielä jonain päivänä eroon. Sitä odotellessa.

Hyvä treeni, parempi mieli

Eilen illalla päätin käydä siellä kahvakuulassa ja no sain oikean käteni jotenkin riuhtaistua ja se särki koko viime yön. Aamullakin hiukan, mutta päivän mittaan kipu katosi. Nyt se on taas hieman kipeä, mutta ei mitenkään pahasti. Oli hyvä treeni, hiki virtasi ja jäi tunne että on jotain tehnytkin.

Tänään päivällä kävin salilla tekemässä normi treenin ja siihen päälle vielä kiinteytys jumpan. Hitsi että sekin oli tehokas! Sai hien kunnolla pintaan ja lihakset huutamaan. Käsi myös ilmoitti eilisestä, mutta en antanut sen häiritä. Toki himmasin hieman vauhtia ettei kipu olisi pahentunut. Huomasin myös että jotkut ihmiset salilla ilmeisesti paheksuivat jos tämmönen pullukka hikoilee. Oli katseet vaan sen oloisia että mitä tuokin täällä hikoilemassa käy. En silti antanut katseiden lannistaa vaan olin ylpeä omaan suoritukseeni.

Tänään oon yrittänyt netistä katsella uusia treenivaatteita ja kenkiä itselle. Hinnat on vaan aika korkeella ja huomaan usein ajattelevani että en halua ostaa vielä vaatteita koska kuitenkin tässä yritetään laihtua. Mieli tekisi ostaa ainakin koon pienempiä vaatteita mutta toisaalta ajattelee että ei siinä oo mitään järkeä jättää niitä kaappiin odottamaan. Hirveen ristiriitasta ajatusta.

Tajusin myös että en oo esitellyt täällä vielä kunnolla itteeni! Sen teen toivottavasti seuraavassa postauksessa :)

Tän päivän saldoa. Kyllä kelpaa hymyillä :)

Toki istumista on tullut liikaa mutta osaksi voin syyttää koulua kun siellä nyt joutuu istumaan.

Fitness is like Marriage

Jätin kuitenkin torstain kahvakuulat välistä ja menin perjantaina treenaamaan normaalisti. Perjantaina kokeilin nostaa painot vielä lopuissakin laitteissa ja yllätykseksi jaksoin aika hyvin isommilla painoilla. Viimeiset toistot sai vääntää väkisin, mutta ei se mitään. Hieman on tänään ollut paikat jumissa, mutta muute on ollut erittäin hyvä fiilis. Tarvis varmaan opetella venyttelemään niin säästyis tämmösiltä jumeilta.

Tänään oli se niinkin tärkeä päivä kuin vaakapäivä. Eilen illalla tosiaan hieman jännitti ajatus jos vaaka näyttääkin plussaa eikä miinusta. Kaikki ne herkut joita olin suuhuni ahtanut vilahtivat mielessä. Aamulla herätessäni kävin ensin vessassa ja menin takaisin sänkyyn makaamaan. En halunnut vaa'alle. En halunnut nähdä painoni olevan yli 80. Vartin pyörittyäni sängyssä päätin kavuta vaa'alle ja olin valmis moittimaan itseäni kaikesta roskasta mitä olen kurkustani alas laittanut. Vaaka näytti kuitenkin 77,8kg eli -2,2kg ihmettelen suuresti miten tää on ees mahdollista. Ja ajatus siitä mitä se vaaka vois oikeesti näyttää jos olisin pysyny siinä säännöllisessä syömisessä ja oikeesti kerran viikossa herkuttelussa. Inho omaa mieltä kohtaan ja toisaalta suru. Toisaalta erittäin iloinen että tässäkin ajassa on tapahtunut edes pieni muutos. Nyt vaan on aika ottaa oikeasti itseään niskasta kiinni ja päättää mitä haluaa. Ei se paino ikuisuuksiin putoa tällä tavalla. Ensi viikolla saatan olla jo 300g painavempi. Silloin vaaka näyttäisi jo 78kg. Siitä parin viikon päästä olenkin jo samassa lähtöpisteessä kuin kuukausi sitten. Ei se jojoilu hirveästi tässä kohtaa motivaatiota nostaisi. 

Huomenna taidan kuitenkin suunnata sinne kahvakuulaan kun kerran mieli sinne tekee. Onhan tässä jo tää päivä levätty ihan tarpeeksi mun mielestä. 

Maaliskuun yhteenveto

Nyt siis vietetään jo huhtikuun ensimmäistä päivää. Aika kuluu vaan yllättävän nopeasti. 

Tavoitteena mullahan oli että syön säännöllisesti 3-4 tunnin välein. No miten sen nyt ottaa. Joinakin päivinä oon saanut pidettyä syömiset näinkin säännöllisinä kun taas toisina päivinä mun ruokavälit on lipsuneet viidesta seitsemään tuntiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna sen oikeastaan tajuaa, että tuohan on ihan älyttömän pitkä aika. Ei se mitään, tässä on aikaa saada tämä sujumaan.

Tavoitelistalta löytyi myös tuo terveellinen ruoka. Suurimmaksi osaksi päiväni ateriat ovat kyllä koostuneet terveellisestä lautasannoksesta, kun taas joitakin kertoja on myös tullut vedettyä sitä kaupan eines kuralätkä pizzaa, toisena taas hese mättöä ja yhtenä vähän sipsiä. En ala valehtelemaan edes tänne blogin puolelle miten oon onnistunu muuttamaan mun jokaisen elämämäntavan kertaheitolla. Eihän se nyt vaan yksinkertaisuudessaan ole niin helppoa. Omat ruokailutottumukset kun ovat olleen sitä, että saatoin syödä kaksi kertaa päivässä ja toinen näistä aterioista oli joko heseä tai mäkkäriä. Kuitenkin olen positiivisesti yllättynyt, että oon jaksanu joka toinen tai kolmas päivä tehdä itselleni niitä terveellisiä eväitä valmiiksi seuraaviksi päiviksi, ettei ole saanut tehtyä itselle niitä tekosyitä miksi ei jaksaisi tehdä itselle ruokaa.

Lupasin olla armollinen ja annoin itselleni herkutteluluvan kerran viikkoon. Kyllä meillä on ollut herkkupäiviä, mistä ollaan sovittu. Välillä niitä on ollut kaksi. Joinakin päivinä olen ikävä kyllä "antanut luvan" itselleni syödä sen suklaapatukan.

Salille olen raahautunut 3-4 kertaa viikossa paitsi mun flunssailu viikon aikana jäi treenit tekemättä, mikä pitäisi olla ihan ymmärrettävää. Ja se yksi pirun perjantai joka jäi oman väsymyksen takia pois! Muuten olen todella tyytyväinen että sinne olen jaksanut mennä ja osaan nauttia siellä olosta. Lenkkeilyt sen sijaan on jäänyt koko maaliskuun ajalta pois. Ei sinne vaan ole tullut lähdettyä enää iltaisin.

Vettä juon kyllä enemmän kuin aikaisemmin. On välillä niitäkin päiviä kun vettä tulee juotua vain neljä lasillista, mutta parempi sekin on kuin 0-2 mitä oli ennen maaliskuuta. Kokonaisuudessaan vedenjuonti on siis parempaan päin!


Tätä tekstiä hetken katseltuani löysin enemmän epäonnistumista kuin niitä onnistumisen tunteita hertättäviä asioita. Näin jälkeenpäin harmittaa miksi onkaan antanut itselleen näin löysät ohjat ja antanut otteen lipsua kerta toisensa jälkeen. Antaa itselleen luvan keksiä tekosyitä ja ajattelee ettei kaikki voi muuttua kerralla. No ei voikaan, mutta kyllä edes yhden asian olis pitänyt kuukaudessa saada muutettua? Aloitin joo salilla käymisen parempi sekin on kuin helmikuun sohvalla löhöily. Tavoitteista täyttyi siis 1 ja ½ jos näin voi sanoa. Hieman ottaa päähän. Huhtikuulle ei varmaan tarvitse sen suurempia tavoitteita laittaa, kun niitä jäi nyt maaliskuulta hyvä määrä tavoiteltavaksi.

No pain, no gain.

Tiistai aamuna ennen koulua olin salilla tekemässä "ReidetVatsaPakarat" jumpan. Huomasi kyllä että ei itsellä mitään lihaksia ole, paikat kipeytyi jo heti ensimmäisen viiden minuutin aikana :D oli kyllä kiva treeni, ajattelin sen ottaa joka viikkoon mukaan.

Tänään aamulla kävin salilla treenaamassa. Tää viikko on ollut aika positiivinen omalle kohdalle, kun koulu on alkanut vähän myöhemmin niin on kerennyt aamuisin salille. Huomiselle suunnittelin kahvakuulatreeniä, mutta mietin onko se kovin fiksua jos joka päivä maanantaista perjantaihin olisi treeniä tai jumppaa. Jos kroppa ei pysykkään mukana ja täytyis pitää taas taukoa? Toki omaa kroppaa kuunnellen sitä kannattaa tehdä. Saa nähdä onko huomenna aikaa sellaiselle, jos on niin pyhitän viikonloppuni lepäämiselle :)

Juttuja

Multa jäi viime viikon perjantaina sali kokoanaan välistä, koska olin vaan yksinkertaisesti turhan väsynyt tekemään mitään. Lauantai aamulla mulla oli sit paikat aivan jumissa! En tiedä johtuiko siitä et en ollut salilla vai mistä. Tänään kävin salilla jo aamulla ja tuli hyvä fiilis. Tänään nostin jokaisella liikkeellä painoa hiukan ja nyt sai jopa liikkeet tuntumaan.

Ruokailut on sujunut ihan ok, pidettiin viikonloppuna yks herkuttelupäivä eikä se mennyt edes yli. Tänään oon tähän mennessä saanut pidettyä ruokailut 3h välein :) kohta pitäis "taas" syödä. Vettä menee vieläkin turhan vähän, mutta edes enemmän kuin aikaisemmin.

Vaaka pohdintoja

Nyt oon saanut pidettyä ruokavalion suht säännöllisenä ja melkein terveellisenä. Muutaman kerran on ruoka-ajat venynyt yli neljän tunnin ja muutaman kerran oon vaan nopeesti napannut naamaami banaanin ja ollut taas neljä tuntia ilman ruokaa, jonka jälkeen syönyt taas kunnon aterian.

Salilla kävin tänään ja uskalsin lisätä joihinkin liikkeisiin painoa ja ekaa kertaa ikinä tein kyykyt smithissä. En ole siis aikaisemmin vain kehdannut kokeilla sitä vaan tehnyt kyykyt yleensä kahvakuulan kanssa. Jalat tosiaan olivat tänään enemmän happoilla kuin aikaisemmin kiitos jalkaprässille lisättyjen kilomäärän. Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan, vielä kun jaksais tänään raahautua vielä pienelle iltalenkille :)

Pitäisi käydä tänään kaupassa ja napata samalla reissulla vaaka mukaan, että sais nähdä onko mun tuntemukset oikeassa. Tuntuu vain et olisin saanut hiukan painoa lisää. Tiedän kuitenkin että jos vaa'an kotiin ostan alan sillä käydä orjallisesti ja motivaatio saattaa sen myötä pudota. Eli toisaalta tekisi mieli jättää vaaka kauppaan, mutta toisaalta haluan seurata painoani tarkemmin sillä tällä hetkellä en pääse edes kerran kuukaudessa punnitsemaan painoani ollenkaan.

Viikonloppuna roskaruokaa

Päätinpä viikonloppuna vaihtaa lenkkeilyt baari iltaan. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa. Lauantaina oli kivaa, mutta sunnuntaina jäätävä olo ja krapularuoka. Tuntuu et vieläkin turvottaa. Viikonloppuna siis kerätty ihan kiitettävästi kaloreita. Yritän lohduttaa itseäni sillä että en käy kun ehkä kaksi kolme kertaa vuodessa baareissa niin ei se nyt niin vakavaa ole. Turhaan sitä silti enää murehtii kun ei sille mitään voi.

Tänään tarvis suunnata salille vaikka tuntuu, että kurkkukipu olisi tulossa kovaa vauhtia takaisin. Toivottavasti nyt ei uudelleen vaan kipeäksi tule! Se nyt puuttuisikin tästä kohtaa viikon tauko treenaamisesta.. nyt lähden siivoamaan kämppää niin on kivempi lähteä salille ja tulla takaisin puhtaaseen kotiin :)

Takaisin treenin pariin

Tällä viikolla on vihdoin päästy treenailemaan salille asti. Huomaa silti että on vielä jonkinnäköinen flunssa päällä kun ei jaksa vielä kunnolla. Fiksuinta olisi siis ollut vielä levätä muutama päivä ja kokeilla salia aikaisintaan perjantaina, mutta oma pää ei olisi kestänyt melkein kahden viikon taukoa.

 Huomenna olis tarkoitus käydä ainakin puolen tunnin kävelylenkillä ja perjantaina taas salille. Viikonloppuna varmaan aamulenkki lauantaina ja sunnuntaina luultavasti joku pikkunen iltalenkki. Pienin askelin eteenpäin.

Veden juonti ei vaan onnistu, en ymmärrä mikä siinä mukamas on niin vaikeaa. Oon tänäänkin saanu juotua vaan noin litran verran. No on sekin tietysti enemmän kuin aikaisemmin. Tääkin oli tälläin nopeesti viidessä minuutissa väsätty kirjoitus, mutta just nyt ei oo aikaa sepustaa enempää!

Flunssa

Niinhän siinä kävi että flunssa iski meille. Harmittaa kun jää loppuviikon treenit välistä kokonaan, vaikka ei tää olo antaisi myöden pienellekkään treenille. Pää on täynnä räkää ja kurkku karhea kuin hiomapaperi, nenä vuotaa tai on tukossa ja tuntuu siltä et lämpö nousisi. Nyt vaan finrexiniä ääntä kohti (mitä ei muuten juurikaan tule) ja sänkyyn. No ainakin saa syyn viettää koko päivän sängyssä, ehkä. Palataan kun parannutaan!

Salipäivä ja lipsumisia

Tänään kävin salilla ja jäi erittäin hyvä fiilis. Porukkaa oli sopivasti joten pääsin kaikki "omat" laitteet läpi ilman odotteluja. Tänään jopa oli ihan kaiken kokoista porukkaa niin ei ollut itselläkään enää niin huono olo.

Mulla on ollut viime yöstä kurkku vähän kipeä tai oikeastaan karhea? En osaa selittää ei siis sinänsä satu tai vastaavaa on vaan hirveen ärtynyt. Toivon ettei mulle pukkaa tähän päälle mitään räkätautia, joka hidastais mun treenailua. Tuntuu että haluaisin tällä hetkellä olla vaan salilla. Huomasin tänään että mulle ei meinannut riittää pienet aloittelu/harjoittelu painot, vaan mun olis heti mukamas täytynyt repästä joku 100kg penkistä :D no ei nyt ihan. Yritin kuitenkin malttaa mieleni ja tehdä kevyillä painoilla, että kroppaa kerkeää mukaan taas tähän treenailuun. Hirvee hinku takas salille. Keskiviikkona uudestaan.

Syömiset on mennyt taas ihan päin jotain. En vaan saa tästä uudesta ruokarytmistä kiinni. Tekosyitä löytyy taas vaikka muille jakaa. Ikävä kyllä palkitsin itseäni tänään suklaalla. "Meen kuitenkin tänään salille kuluttamaan tästä tulevat kalorit" eikä se edes jäänyt siihen yhteen suklaapalaseen. Tässä yksi syy, miksi haluan treenata "täysillä". Kunpa vain saisin taottua päähäni, että ei se mene näin. Hirveen hankalaa päästä vanhoista tavoista eroon. Onneksi huomenna on taas uusi päivä.. ehkä mä vielä opin syömään oikein.

Maaliskuun tavotteita

Tämän kuun aikana olisi tarkoitus opetella syömään kolmen-neljän tunnin välein terveellistä ruokaa. Tämä homma kaatui jo eilen, kun huomasin etten ole syönyt moneen tuntiin mitään ja löysin itseni jääkaapilta napostelemassa lihapullia.. ei se mitään en luovuta tähän vaikka niin olen aikaisemmin tehnyt! Nyt vaan pitää skarpata taas hieman. Lupaan olla itselleni armollinen ja saan myös joskus herkutella, sillä olen huomannut, että jos kiellän itseltäni kaiken ei niin terveellisen, niin olen yleensä jo samana iltana mättäämässä kaksin käsin suuhuni kaikkea mahdollista. Kuitenkin herkuttelu saa jäädä vain yhteen päivään ja senkin täytyy pysyä maltillisena.

Salilla rupean käymään 2-3 kertaa viikossa, riippuen siitä millainen muuten viikko-ohjelmani on. Lenkillä olisi tarkoitus käydä 1-2 kertaa viikossa näin alkuun. Haluan kuitenkin jollain tapaa "pehmeän" aloituksen tälle liikkumiselle etten kuluta itseäni heti loppuun ja menetä mielenkiintoani. En kuitenkaan ole harrastanut juuri missään muodossa liikuntaa viimeisen puolen vuoden aikana. Lenkillä kävin joskus ja jouluna, mutta sekin loppui aina ensimmäisen tai viimeistään toisen viikon aikana.

Yksi haastavimmista asioista tulee olemaan veden juominen. Normaalisti saatan juoda päivässä 0-2 lasillista vettä. Nyt pitäisi kuitenkin alkaa nostaa määrää pikkuhiljaa kohti 2-3 litraa. Ei auta muu kuin alkaa kantamaan vesipulloa mukana ja ensi alkuun merkitä ylös paljonko tulee juotua.

Tästä on siis hyvä aloittaa tämä maaliskuu :)

Höpinää

Keskiviikkona kävin hakemassa salikortin ja tänään kävin vähän testailemassa paikkoja. Ikävä kyllä osuin juuri ruuhkaisimpaan aikaan ja koko paikka oli aivan täynnä. Jos ensi viikolla pääsisin hieman myöhemmin paikalle niin saisi rauhassa tehdä, eikä tarvitsisi "jonotella" laitteisiin. Ihan kiva fiilis jäi tästä kerrasta vaikka olinkin ihan pihalla missä mikäkin laite on, mutta ensi kerralla tietää jo paremmin. Jäin miettimään miksi olen alunperin edes salilla käymisen lopettanut, se on kuitenkin osoittautunut mulle mieluisimmaksi liikunnan muodoksi. Tästä eteenpäin tarkoitus olisi käydä kolme kertaa viikossa salilla ja ainakin kerran viikossa lenkillä.

Syöminen ei ihan alkanut suunnitellusti, mutta ainakin sain syötyä tänään aamupalan, kun yleensä se on aina jäänyt kokonaan pois. Huomisen ruuat tein jo valmiiksi niin ei tarvitse keksiä tekosyitä miksi en jaksaisi tehdä ja mitä muuta suuhun voisin sen sijaan laittaa.

Aamupalaksi smoothie ja monivitamiinipillerit

Kokeilinpas tänään myös mittailla kroppaani, ei se ollutkaan ihan niin helppoa mitä ajattelin. Järkytyin tietenkin mittanauhan lukemista, mutta eniten järkytti vaa'an lukema 80kg. Tasan kahdeksankymmentä hemmetin kiloa!! Painoindeksi tällä hetkellä 31.25 eli merkittävä ylipaino! Oon siis taas lihonnut kahdessa kuukaudessa melkein neljä kiloa.. no tästä on hyvä aloittaa. Kropastani sain myös otettua kuvia, mutta tarvitsen vähän paremmanlaatuisia niistä, että ne tänne voisin laittaa. Niitä odotellessa! No tavoitteet on asetettu, elokuun ensimmäinen päivä painon pitäisi näyttää -10kg eli tasan 70kg. Halusin asettaa realistisen ja suht helpon tavoitteen näin alkuun jos vaikka mielenkiinto ja motivaatio pysyisi paremmin yllä :) toki jos paino näyttää aiemmin tuon kymmenenkiloa vähemmän niin asetetaan uudet tavoitteet! 

Uusi alku

Blogin nimi on aika tönkkö, mutta se nyt vain sattui tulemaan päähän ensimmäisenä. Blogin ulkoasusta ei pisteitä, koska se on valmispohja. Olen kuitenkin turhan laiska käyttämään aikaa ja vaivaa sen kanssa ainakaan vielä. Suurin kysymys kuitenkin taitaa olla se, että "miksi aloitin tämän blogin?" Vastaus ei ehkä kuitenkaan ole niin yksinkertainen;

En ole edes 100% varma miksi. Olen ennenkin kirjoittanut blogia, mutta huonoin tuloksin, aina se kirjoittaminen on jäänyt ja sen olen jossain kohtaa kokonaan lopettanut. Kuitenkin halusin nyt kokeilla kirjoittaa  ja kertoa mun painonpudotuksesta ja elämäntapa muutoksesta, omalla tavallaan yhtenä motivaation osana koko touhuun ja tsemppaajana.

Olen monet kerrat "päättänyt aloittaa dieetit ensi maanantaina" mutta yleensä ne on loppunut jo tiistaina. Pisin dieetti mikä mulla on ikinä kestänyt on ollut neljä kuukautta, mutta se jäi -6kg pudotukseen jonka jälkeen luovutin. Omasta tekosyystä tietenkin jonka seurauksena olikin 20kg painonnousu. Tästä syystä en aloita enään mitään dieettiä, vaan aloitan sen jokapaikassa hehkutetun elämäntapa remontin ja toivon että motivaationi on ja pysyy.

Tuntuu että tämä aloitus jäi jotenkin kesken, mutta jätetään myöhemmäksi jotain :)